Foxy täyttää tänään vuoden. Neiti sai synttäripäivänsä kunniaksi nakkikakun höystettynä kalkkunapopcorneilla ja muutamalla lihasydämellä. Hienosti neiti jaksoikin istua ja odottaa, että saa luvan syödä kakun, mutta luvan saamisen jälkeen kakku livahtikin syöjänsä suuhun aikamoista vauhti! Tässä muutama kuva synttärisankarista.

Ja juhlakalu kakkunsa kanssa.

Ja nopeastihan se piti popsia ettei vaan joku varasta.

Paljon onnea Foxylle <3

Nyt saa talvinen ulkoasu jäädä! Löysin kivan vaalenapunaisen pohjan Lauran pohjista. Ulkona paistaa mukavasti aurinko, vaan koira on niin väsynyt viikon temmellyksistä, että se ei taida ulos tänään lähteäkään. Tuossa se auringossa köllöttelee ja tuhisee. Perjantain koirakoulussakin sitä kiinnosti enemmän hajut ja kaverit kuin minä. Taisi olla aika väsynyt sielläkin. Onneksi meillä on vielä 2 kertaa jäljellä. Sitten voisi miettiä jonkinlaista jatkokurssia. En vaan tiedä vielä, että mikä se voisi olla. Mutta jotakin olisi kiva jatkaa.

Kovimmat pakkaset ovat onneksi hellittäneet ja kevätaurinko alkaa paistaa. Kauan on kulunut aikaa edellisestä kirjoituksesta ja paljon on myös ehtinyt tapahtua tässä välillä.

Koirakoulu päästiin aloittamaan juoksujen jälkeen uudestaan. Ja nyt näyttääkin siltä, että se hömpötys tammikuun tunneilla olikin juoksujen alkamisesta johtuvia villauksia. Silloin mietin, että mitähän tästä tulee. Mutta nyt kun ollaan aloitettu kurssi uudestaan, Foxy on kuin eri tyttö. Se jaksaa keskittyä hyvin ja malttaa mielensä. Ohjaajakin  sanoi, että vaikka koiruus on noin touhukas kuin Foxy on, niin hyvin se malttaa keskittyä muhun ja käskyihin. Agilitypuoli näyttää olevan siitä mielenkiintoisempaa kuin toko. Putket ja esteet se ylittää hyvällä vauhdilla ja uskalsi se renkaankin läpi jo mennä. Ja, mikä mahtavinta, se jaksoi istua 2 hypyn ja putken alkupäässä ja odottaa mun käskyä liikkeelle vaikka itse olin jo menossa putken puolivälissä. Siinä kohdassa viimeistään huomasin sen rauhoittumisen ja keskittymisen. Foxy myös oppii tosi nopeasti kaikkea uutta. Mutta se malttaminen on suurin työsarka tämän kanssa.

Juoksujen jälkeen Foxy on ollut kuin eri koira. Siitä tuli ihan yhdessä hujauksessa "aikuinen koira". Toki samat hömpötykset sillä edelleenkin on mutta kaikesta murinasta ja haukkumisesta ohikulkijoille ym. se on päässyt eroon. Toki tuolla koulutuksellakin on varmasti paljon tekemistä asian kanssa. Mutta kiva nähdä, että kaikki se työ jota koiran kanssa on tehty, ei ole mennyt ihan kuuroille korville ja hukkaan . Koira on paljon helpommin käsiteltävissä nyt kuin aikaisemmin ja se ei ole tehnyt tuhojakaan enää pitkään aikaan (mitä nyt vähän uuden maton hapsuja ja reunaa piti käydä järsimässä...)

Nyt ollaankin lomailtu vanhempien luona lähes koko viikko. Täällä onkin Foxylle seuraa riittämiin. Vanhempien luokse muutti pari viikkoa sitten vuoden ikäinen leikattu jackrussellinterrieri-poika, Peku nimeltään. Vähän alkuun jännitti, että miten tessut toisensa hyväksyvät. Mutta homma hoitui hienosti ja ensimmäisen kunnon remakan jälkeen talon järjestys oli jaettu, talossa vallitsee tietysti akkavalta . Koirat ovat leikkineet keskenänsä hyvin vaikka välillä leikit ovat olleet aika raisujakin. Vielä niitä ei ole pidetty kahdestaan yksin ja ne nukkuvatkin yönsä eri huoneissa. Mutta päivällä täällä on kyllä menoa! Ja väsyneitä nuo molemmat kyllä on, on tainnut jäädä muutamat päiväunet nukkumatta... Mutta oli kyllä helpotus, että ne tulevat noin hyvin toimeen. Lelut jaetaan ja niillä leikitään vuorotellen ja samasta kupista syödään ja juodaan ilman rähinöitä. Vähän ne ovat rapsutuksista mustasukkaisia mutta eivät kuitenkaan ihan hirveästi toisilleen reuhaa. Koiralla on siis ainakin ollut ihana loma! Se varmasti nukkuu muutaman päivän putkeen kun päästään takaisin Ouluun.

Tässä muutama kuva kaveruksista:

Molemmilla oma luunsa tietysti.

Näin lähekkäin nukutaan jo päiväunia.

Hauska on ollut tessujen toilailuja seurata. Kyllä näillä nauruilla pitäisi taas seuraavaan lomaan asti pärjätä!

Minä en muuten ulos lähde...

Ihan sama vaikka mitä yrität...

 Mulla on parempaakin tekemistä...

Yksi lenkki siis riitti tälle päivälle. Toiselle Foxy ei suostunut, ei vaikka miten remmiä heiluttelin. Se ei liikkunut mihinkään. Yleensä se sentään tulee katsomaan kun rapisutan makkarissa jotain mutta nyt se ei jaksanut edes kiinnostua siitä, että hain kameran sieltä... Eli ollaan sitten ilta sisällä.

Tammikuu lähenee loppuaan ja on aika kirjoitella vähän tammikuun tapahtumia ylös.

Foxyn elämässä on kaikki hyvin. Juoksut alkoivat vihdoin ja niitä on tässä nyt pari viikkoa seurattu suurella mielenkiinnolla  Alkuun näytti, että koira osaa itse pitää huolen puhtaudestaan eikä juoksuhousuja tarvittu. Sitten tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä tarttee. Piskoja rupesi olemaan siellä täällä lattioilla. Laitoin siis neidille housut jalkaan. Jos olen itse kotona, housut pysyy hyvin jalassa mutta työpäivän aikana ne on yleensä kiskottu irti ja mytätty johonkin nurkkaan. Eli koirankaan mielestä housut ei ole ollenkaan kiva juttu! Muuten Foxy on ollut tosi rauhallinen ja nukkunut ihan hirveän paljon. Se onkin itse asiassa ollut ihan hyvä, koska ulkona on ollut niin kylmää ja tuulista, ettei koiruus ole kovin innokkaasti ulkoillut. Ulkona täytyy murista nyt kaikille ja tutukin koirat saavat tuta, että juoksuinen narttu ei ole mikään miss päivänsäde. Mutta eiköhän ne pian ala loppua, kohta 2 viikkoa on tässä jo rätti lattiaa viistäen kuljettu.

Se, mikä harmitti juoksujen alkaessa oli se, että ehdin ilmoittaa meidät koirakouluun. 2 kertaa ehdittiin käydä ja sitten juoksut alkoi. Kurssi kestää yhteensä 7 kertaa, joten liian monta poissaoloa olisi meille ehtinyt tulla. Onneksi tuon ekan kurssin ilmoittautumisen kanssa oli ollut jotakin sählinkiä ja 6 koirakon sijasta meitä olikin kurssilla 9 koiraa omistajineen. No, meidät sitten auliisti siirrettiin helmikuussa alkavaan ryhmään. Saadaan sitten ihan rauhassa ja kunnolla aloittaa alusta koko kurssi.

Ne 2 kertaa mitä ehdittiin kurssilla käymään, olivat kyllä omistajalle tuskaa. Koira nautti olostaan ja haisteli ja hömpötti ympäriinsä. Mulla se työ olikin saada tuo koiraneiti ottamaan kontaktia muhun. Se meni minne halusi ja yritti saada muita koiria leikkimään kanssaan. Se on tietysti tuollaisella kurssilla ehdottomasti kielletty. Mutta ei kai pieni pää voi sitä ymmärtää... Kurssilla harjoitellaan tokoa ja agilitya. Kaikki koirat ovat alle vuoden ikäisiä ja meno on sen mukaista. Mutta jostakin syystä toiset koirat osaavat kiltisti istua napottaa omistajinesa edessä silmät kohti omistajaa. Meillä Foxy jaksaa istua tasan sen aikaa, kun sillä on herkkupala nenän edessä ja mä tuijotan sitä tuimasti. Heti kun käännän katseeni pois, koira laukkookin jo jossain ihan muualla  Eli siis hommaa tuon tokon puolella riittää! Agilityssä Foxya pelotti kovasti alkuun putki. Mun piti maata putkessa polvia myöten ja ojentaa sille herkkupalaa nenän eteen että se uskalsi hiipiä putken läpi. Seuraavalla kerralla se menikin sitten jo paljon sujuvammin. Ja pussin se suorittikin mallikkaasti kun oli ensin harjoiteltu putkea. Foxy on vähän arka kokeilemaan uusia juttuja. Vähän samoin se toimii ihmistenkin kanssa. Alkuun arkaillaan ja muristaankin mutta sitten kohta pian jo livotaan sormia ja naamaa. Itseluottamusta taitaa tuo kaveri tarvita. Ja sitä se saakin roppakaupalla koirakoulussa, kunhan taas päästään aloittamaan. Raukkaparka on aina tunnin jälkeen niin väsynyt, että nukahtaa jo autoon. Liikaa ajateltavaa pienelle päälle.