Haluan koittaa... Onko minusta tähän. En ole koskaan ollut mikään ahkera kirjoittelija mutta nyt ajattelin yrittää. Toivottavasti blogi ei jää heti unholaan... niinkin voi nimittäin käydä :) Toivon saavani paljon vatsuksia ja kommentteja, sillä jaksan kyllä jatkaa!
Odotan siis koiranpentua saapuvaksi kotiin. Tuntuu hurjalta, vaikka olenkin sitä pitkään ja hartaasti odottanut. PÄivä päivältä se kuitenkin lähenee ja mua alkaa jännittää. Olenko muistanut kaiken, eläinlääkärit, tavarat, miten suojaan kotini pienen tuholaisen saapuessa, osaanko hoitaa pentua jne. Eläimiä mulla on ollut aina. Kun vinguin pienenä koiraa, vanhemmat sanoivat ei ja sain 2 taskukengurua. Parin vuoden päästä vinguin taas ja vastaus oli edelleen ei, mutta sitten sain jo kanin. KOiraa en siis koskaan saanut, mutta kaneja oli siitä lähtien kotonani aina. Tavallisia hermeliinejä olivat ne. Edelleen vanhempien luona asuu yksi 9-vuotias hermeliiniyksilö, sitkeä kuin sissi. Itse olen enemmän mieltynyt luppiksiin. Niitä on nyt toinen menossa, ensimmäinen ei valitettavasti elänyt 2 vuotta pidemmälle. Sille tuli joku paise kaulaan ja vaikk se leikattiin ym., patti kasvoi aina takaisin. Sitten päätettiin nukuttaa ystävä ikiuneen. Niin surullista kuin se olikin, annoimme ystävällemme arvokkaan lopun. Ei turhia kipuja ja kärsimystä. Nykyinen luppis on luppiksen ja angorakanin risteytys, erittäin söpö tapaus ja ikää 2 vuotta! Jopa eläinlääkärissä se lumosi vastaanoton tytöt :)
Tällaista, koitetaan, katsotaan ja jutellaan! Hyviä koiranhoitovinkkejä saa laittaa tulemaan, otan kaiken innolla vastaan!
Tässä pupuliini täysikokoisena viime kesänä
Ja tähän karvapalloon ihastuin eläinkaupassa, ikää tässä 2kk
