Viikonloppukin vierähti ohi kuin huomaamatta. Sukulaisia vieraili meillä ja oltiin myös itse sukuloimassa. Koiruus oli ensimmäistä kertaa mukana oudossa paikassa. Hyvin se osasikin olla, mitä nyt hätä2:sen heitti vieraiden olkkarin matolle! Onneksi oli sen verran stuffia tavaraa, että ne sai nätisti siivottua pois. Mutta muuten Foxy osasi olla nätisti. Vähän se on täällä meidän hermoja koetellut... kynsien leikkaus on tuottanut enemmän kuin päänvaivaa. Viimein  sitten sunnuntaina otettiin miehen kanssa jämäkät otteet ja päätettiin, että nyt ne on leikattava. AIkansa Foxy ulisi, huusi, itki ja rimpuili, mutta lopulta taipui kahden vahvemman tahtoon ja antoi kivasti leikata kaikki kynnet. Naapurit varmaan kuuntelivat, että mitäs rääkkäystä tuolla harrastetaan, sen verran kova oli huuto. Välistä jo itseäkin nauratti kun toinen parka huusi kuin ammuttu vaikka vielä ei oltu yhtään kynttä leikattu. Vähän niin kuin varmuuden vuoksi  

Toinen ongelmia aiheuttanut asia on ollut syöminen. Tuntui, että Foxy vähän pelkäsi vanhaa ruokailupaikkaansa. Kyllä se siellä kävi syömässä ja juomassa, mutta se hiipi paikalle aina vähän selkä köyryssä ja hitaasti, toimitti nopeasti asiansa ja laukkasi vauhdilla pois. Vaihdoin ruokailupaikan vähän helpommin lähestyttäväksi ja nyt Foxy uskaltaa omalle paikalleen mennä. Mutta se ongelma on se, että se ei malta pysähtyä syömään. Tämä alkoi siis jo ennen kun vaihdoin ruokapaikan. Eli se kyllä aloittaa ruokailun nätisti, mutta heti jos ihminen poistuu esim. olohuoneeseen, se seuraa perässä. Mä käsitän tämän niin, että se ei malta syödä, jos muualla asunnossa tapahtuu jotain muuta. Oon nyt sitten jättänyt sapuskat hetkeksi paikalle ja on se siellä välillä käynytkin nappaamassa ruokaa mutta kun ei tuommosia piimä-/kermaviilisekoituksia tämmösellä helteellä viitsisi jättää pitkäksi aikaa huoneenlämpöön.

Nyt meillä osataan jo suht nätisti kulkea hihnassa ulkona. Aamullakin käytiin taas vähän pidemmällä lenkillä kuin ennen. Tai no, ei se nyt kovin pitkä edes ollut, mutta näihin edellisiin kävelyihin vertaan. Enää ei ihan kaikki purkat, höyhenet, tupakantumpit, kivet, lehdet, paperit, jne. mene suuhun. vaan ehkä joka kolmas  Ihmisten ohittaminenkin jo sujuu paremmin, vaikka edelleenkin Foxy näyttäisi mielellään lähtevän jokaisen vastaantulevan perään. Yöt sujuu hyvin, tänäänkin aamulla kahdeksan aikaan kuulin kun Foxy leikki olohuoneessa mutta eipä vinkunut yhtään! Ilallakin jää yhden aikaan nätisti omalle paikalleen nukkumaan ja yöllä ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään elonmerkkejä.

Eilen kävi hauskasti! Olin suihkussa ja kun tulin sieltä pois, mua vastaan hyppi koiran kevythäkki! Siellä se Foxy oli sisällä. Se oli saanut vetskarin ulkopuolelta auki ja työntynyt sisään. Ei kai kuitenkaan ollut tajunnut tulla samaa reittiä pois vaan hyppeli sitten kauhuissaan häkin sisällä ja oli onnellinen kun mä vähän aukaisin luukkua lisää. Livahti äkkiä sieltä ulos eikä katsonutkaan enää häkkiään päin. Kaikkea ne ehtii koheltaa!

Tässä neiti omalla matollaan, joka on varta vasten sille hommattu ja jota saa mielin määrin repiä.

Nämä tyynyt oli mieluiset! Niiden väliin oli ihana kaivautua!

Vähän tärähtänyt otos.

By the way, kohta tämä meidän neiti pääsee jo hyppäämään sohvalle. EI vie enää kauaa! Sitten ei ole enää mikään turvassa