Tuli tuossa taas lähes viikko vietettyä kotikonnuilla. Oli tavallaan viimeinen mahdollisuus tänä kesänä olla pidempään poissa. Työt alkaa parin viikon kuluttua ja tänään alkaa nuo valmennustouhut. Sen jälkeen onkin hankalampi aina lähteä pidemmäksi aikaa mihinkään. Velvollisuudet kutsuu...

Foxyn kanssa käytiin leikanneella lääkärillä lastan vaihdossa viime torstaina. Yllätys olikin melkoinen, kun lekuri totesi, että lastaa ei tarvi enää laittaa ja luut ovat luutuneet nyt kiinni!! Voi sitä onnen määrää! Ei muuta kuin koiruuden kanssa vaan pikaisesti kuntouttamaan jalkaa, että se paranisi nopeasti. Jalka on paljon laihempi kuin toinen ja ihan selvästi lihakset ovat surkastuneet tästä jalasta. Ja toisaalta varmaan ovat kasvaneet siinä terveessä jalassa kun sillä on pitänyt näin pitkään kinkata. Liikkeessä sitä ei niin hirmuisesti huomaa, Foxy kun käyttää jalkaansa ihan hyvin. Herätessä se vielä kannattelee jalkaansa jonkin verran, liekö sitten puutunut vai lihakset kipeänä. Mutta rauhallisilla remmilenkeillä se asia varmasti korjaantuu. Mutta tosi tyytyväinen olen kyllä siihen, että jalkavaivat "kop kop" ovat nyt takana päin.

Kotipuolessa Foxylla riitti taas seuraa. Ja Foxyhan nautti tilanteesta täysin rinnoin! Se varasteli kenkiä, housuja, sukkia, jne. ja aina oli varmaa, että joku lähtee perään niitä ottamaan pois. Ulkoillakin se sai ihan riittämiin. Innokkaita taluttelijoita oli monta! Nyt alkaa jo pikku hiljaa lenkkeilyt remmin kanssa onnistua. Ihana oli lähteä lenkille metsään, se kun on siellä niin lähellä. Täällä kaupungissa pitää aina varta vasten lähteä metsään.

Mutta on tuo neiti utelias! Eilen matkasimme junalla tänne omaan kotiin ja takanamme istui 8 kuukauden ikäinen jackrusselin pentu. Foxynhan piti joka kolosta ja välistä olla tutkimassa, mitä takana tapahtui  Niin kiva olisi ollut leikkiä vaan junassa se olisi ollut hieman hankalaa. Russelin omistaja ei voinut edes purkkaa laittaa suuhun ilman, ettei meitin neiti olisi ollut paikalla tapahtumaa seuraamassa. Jokainen ohikulkija piti haistaa ja kaikki äänet kuunnella. No, oli se sen verran väsyksissä kun päästiin kotiin, että nukahti melkein suorilta jaloilta petiinsä. Ja tuolla se nukkuu edelleen. Odottelen tässä, että se heräisi ja pästäisiin ulkoilemaan. Tänään se saakin olla ainakin 3 tuntia yksin kotosalla kun olemme molemmat menossa. Nyt on aika alkaa harjoitella tuota yksin olemista, kohta pian kun ne työtkin alkaa.

Ihana leimasinkin oli tullut. Tilasin sen ,kuinkas ollakaan, askartelukirppikseltä! Laitan kuvan, kunhan löydän kameran piuhan jostakin.