Huoh, tunnen itseni ihan eläinsairaalan hoitajaksi. Ensinnäkin, Foxyn jalka tosiaan lastoitettiin tänään. Kahdesti oli lasta pitänyt laittaa, ennen kun lääkäri oli tyytyväinen aikaansaannokseensa. Kotiin kun päästiin, Foxy vinkui muutaman tunnin. En oikein tiennyt, että oliko se rauhoituksesta vielä jälkihumalassa vai sattuiko jalkaan kun niitä luita oli taas vähän liikuteltu. Jalkaa komistaa nyt kuitenkin hieno violetti paketti. Oli tosi hyvä, että lääkäri laittoi lastan selän päältä myös kiinni. Luulen, että jos se olisi vaan jalassa, se tippuisi kyydistä muutaman päivän sisällä. Ensi viikon torstaina on sitten lastanvaihto edessä. Olen kotikonnuilla, joten vaihto tapahtuu leikanneella lääkärillä. Ihan mukava käydä näyttämässä hänelle jalkaa. Harmittaa koiruuden puolesta, kun nyt olis ihanat ilmat olla pihalla ja tavata koirakavereita. Mutta kun ei niin ei. Oon yrittänyt keksiä sille erilaisia aktiviteetteja sisätiloihin. Ollaan esim. harjoiteltu näyttämään peukkua. Tai siis kun sanon "Näytä peukalo", Foxyn pitää koskettaa sitä nenällään. Tämä vaatii vielä hieman harjoittelua, mutta hiljaa hyvä tulee. Samoin Kong on ollut maksamakkaroineen ahkerasti käytössä. SIltikin koiralla riittää virta kuin pienessä kylässä. Nytkin nostin se tähän sohvalle ja tuossa se pyörii kuin hyrrä. Välillä makaa koneen päällä, nuolee ruutua tai painelee kirjaimia ja välillä on puoli koiraa sohvatyynyjen välissä. Kävin viemässä tänään roskia ulos ja kun tulin sisään, niin Foxypa makasi onnellisena sohvalla mun sukka suussa. Eli hirveästi ei lasta vauhtia hidasta  Nythän sillä on hyvä seistä kaikkea vasten, kun jalka toimii hyvänä tukikeppinä. Hyvin se on joka tapauksessa tottunut tuohon puujalkaan. Kauluria en ole näin päivällä sillä pitänyt, yöksi se täytyy varmaan taas virittää.

Ihan kuin Foxylla olisi kuvassa yökkärihousut jalassa

Toisekseen, äsken hain pupun parvekkeelta sisälle ja laitoin sen makuuhuoneeseen juoksemaan vapaana. Kävin sitä siellä silittelemässä ja ihmettelin vähän outoa pahaa hajua. Nostin pupun selälleen mun syliin ja hyi hiivatti! Sen takapuoli oli ihan you know what peitossa. Ei ihme että se haisi pahalle. Eli ei muuta kun pupu vessaan ja altaaseen ja kunnon pesu. Onneksi pupu on ihan käsiteltävissä, vaikka iso ja omapäinen onkin. Nyt se taisi joutua heinäkuurille muutamaksi päiväksi enkä taida sitä parvekkeellekaan laittaa. Lieköhän siellä liian lämmin tai joku veto. No, koitetaan nyt heinäkuuria ja toivotaan, että mahan tilanne rauhoittuu.

Mies on reissussa ja mä yksin näiden elukoiden kanssa kotosalla. Koko ajan saa olla keksimässä koiralle virikettä, antamassa ruokaa tai siivoamassa pissalätäköitä (jotka on valtavia!). Ai niin ja katsomassa ettei se irrota tuota lastaansa. Nyt sitten pitää vielä seurailla pupunkin tilaa tarkasti. Sillä oli keväällä vähän tätä samaa vaivaa, en silloinkaan tiedä, että mistä se johtui. Se meni silloin onneksi nopeasti ohi. Toivottavasti nytkin siis! Mutta en voi valittaa. Hauska näitä on seurailla ja on niistä niin paljon iloa!