Tammikuu lähenee loppuaan ja on aika kirjoitella vähän tammikuun tapahtumia ylös.

Foxyn elämässä on kaikki hyvin. Juoksut alkoivat vihdoin ja niitä on tässä nyt pari viikkoa seurattu suurella mielenkiinnolla  Alkuun näytti, että koira osaa itse pitää huolen puhtaudestaan eikä juoksuhousuja tarvittu. Sitten tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä tarttee. Piskoja rupesi olemaan siellä täällä lattioilla. Laitoin siis neidille housut jalkaan. Jos olen itse kotona, housut pysyy hyvin jalassa mutta työpäivän aikana ne on yleensä kiskottu irti ja mytätty johonkin nurkkaan. Eli koirankaan mielestä housut ei ole ollenkaan kiva juttu! Muuten Foxy on ollut tosi rauhallinen ja nukkunut ihan hirveän paljon. Se onkin itse asiassa ollut ihan hyvä, koska ulkona on ollut niin kylmää ja tuulista, ettei koiruus ole kovin innokkaasti ulkoillut. Ulkona täytyy murista nyt kaikille ja tutukin koirat saavat tuta, että juoksuinen narttu ei ole mikään miss päivänsäde. Mutta eiköhän ne pian ala loppua, kohta 2 viikkoa on tässä jo rätti lattiaa viistäen kuljettu.

Se, mikä harmitti juoksujen alkaessa oli se, että ehdin ilmoittaa meidät koirakouluun. 2 kertaa ehdittiin käydä ja sitten juoksut alkoi. Kurssi kestää yhteensä 7 kertaa, joten liian monta poissaoloa olisi meille ehtinyt tulla. Onneksi tuon ekan kurssin ilmoittautumisen kanssa oli ollut jotakin sählinkiä ja 6 koirakon sijasta meitä olikin kurssilla 9 koiraa omistajineen. No, meidät sitten auliisti siirrettiin helmikuussa alkavaan ryhmään. Saadaan sitten ihan rauhassa ja kunnolla aloittaa alusta koko kurssi.

Ne 2 kertaa mitä ehdittiin kurssilla käymään, olivat kyllä omistajalle tuskaa. Koira nautti olostaan ja haisteli ja hömpötti ympäriinsä. Mulla se työ olikin saada tuo koiraneiti ottamaan kontaktia muhun. Se meni minne halusi ja yritti saada muita koiria leikkimään kanssaan. Se on tietysti tuollaisella kurssilla ehdottomasti kielletty. Mutta ei kai pieni pää voi sitä ymmärtää... Kurssilla harjoitellaan tokoa ja agilitya. Kaikki koirat ovat alle vuoden ikäisiä ja meno on sen mukaista. Mutta jostakin syystä toiset koirat osaavat kiltisti istua napottaa omistajinesa edessä silmät kohti omistajaa. Meillä Foxy jaksaa istua tasan sen aikaa, kun sillä on herkkupala nenän edessä ja mä tuijotan sitä tuimasti. Heti kun käännän katseeni pois, koira laukkookin jo jossain ihan muualla  Eli siis hommaa tuon tokon puolella riittää! Agilityssä Foxya pelotti kovasti alkuun putki. Mun piti maata putkessa polvia myöten ja ojentaa sille herkkupalaa nenän eteen että se uskalsi hiipiä putken läpi. Seuraavalla kerralla se menikin sitten jo paljon sujuvammin. Ja pussin se suorittikin mallikkaasti kun oli ensin harjoiteltu putkea. Foxy on vähän arka kokeilemaan uusia juttuja. Vähän samoin se toimii ihmistenkin kanssa. Alkuun arkaillaan ja muristaankin mutta sitten kohta pian jo livotaan sormia ja naamaa. Itseluottamusta taitaa tuo kaveri tarvita. Ja sitä se saakin roppakaupalla koirakoulussa, kunhan taas päästään aloittamaan. Raukkaparka on aina tunnin jälkeen niin väsynyt, että nukahtaa jo autoon. Liikaa ajateltavaa pienelle päälle.